Siirry pääsisältöön

VIK2 Journalismi I: Kolumni

Tehtävänimikkeenä kidutus ja kipu
Löytyikö lautaseltasi tänään jauhelihaa, lampaankyljystä tai muita lihatuotteita? Oletettavasti.
Et varmaankaan ajatellut ruokailun ohella sitä silmitöntä tuskaa ja väkivaltaa, jota teuraseläin on kokenut vain päätyäkseen sinun jauhelihakastikkeen raaka-aineeksi? Entä jos tuon eläimen tilalla olisikin Sinun rakas lemmikkisi? Reagoisitko siihen eri tavalla kuin teuraseläimen lihaan?
Oikeutta eläimille -järjestön julkaisemat videot tuotantokeskuksista ja teurastamoilta ovat kaikin puolin järkyttävää katsottavaa.
Sähköpiiskan käyttö sekä eläinten lyöminen ja muu väkivalta ovat arkipäivää teurastamoilla. Myöskään idioottivarmaa tainnutusmenetelmää ei saateta loppuun asti tai välttämättä edes pyritä tekemään oikein.
Eläimet kokevat täysin turhaa kärsimystä ja kipua. Herää kysymys: miksi? Onko kyse työntekijöiden turhautumisesta vai voiko vika olla lainsäädännössä ja korkeamman tahon välinpitämättömyydessä?
Mielestäni vikaan mennään molemmissa kohdissa.
Työntekijöiden toimintamalleista näkee suoraa inhoa eläimiä kohtaan, mikä ei ole millään tapaa tarkoituksenmukaista työssä, jossa teuraseläimen elämä kuuluisi päättää mahdollisimman kivuttomasti.
Videoillakin näkyneet teurastajat ja muut työntekijät osoittavat kehonkielellään toiminnan tulevan suoraan selkäytimestä eivätkä he minusta tunnu häpeävän toimintaansa lainkaan, vaikka syytä olisi.
On suorastaan idioottimaista hakea työhön, jos ei ole henkilökohtaisesti resursseja hoitaa työtä laillisella ja toivotulla tavalla. Erityisen väärin tämä asia on ammatissa, jossa on mahdollisuus aiheuttaa toiminnallaan kärsimystä toiselle elävälle olennolle.
Jos ihmisen sydän riittää satuttamaan eläintä täysin estoitta, on kyseinen henkilö myös täysin sopimaton ammattiin, jossa tarkoitus on nimenomaan päättää eläimen elämä mahdollisimman kivuttomasti.
Kuitenkin myös korkeammat tahot ovat osasyy nykyiseen tilanteeseen. Onhan Suomessa toki eläinsuojelulait ja tarkastajat, jotka käyvät aika ajoin tarkistamassa ovatko teurastamot ja muut tuotantokeskukset sääntöjen mukaisia, mutta eivät nämä satunnaiset tarkastukset paljasta koko totuutta toiminnasta.
Pohdin usein, minkä takia tuotantolaitoksissa ei vaadita jatkuvaa tai edes viikoittaista eläinlääkärin läsnäoloa niillä toiminta-alueilla, joissa eläimiä teurastetaan. Mielestäni toiminnan laillisuuden tarkkailu on täysin Eviran vastuulla, eikä se hoida työtään vaadittavalla tavalla.
On helppoa toimia lain vastaisesti, jos kukaan ei ole näkemässä tai antamassa rangaistuksia. Liian usein minusta tuntuu, että korkeammat tahot käyttävät periaatetta ”poissa silmissä, poissa mielestä” ja lakaisevat koko asian maton alle, vaikka niin ei todellakaan tulisi toimia.
Kun sisäfileepihvi muodostuu eläimen oikeuksia ja etua tärkeämmäksi, ovat ihmiskunnan ajattelumallit muuttuneet täysin läpimädiksi. Juuri niin on käynyt Suomessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

VIK2 Journalismi I: Kritiikki

Lahden kuningas pisti kaiken peliin - priimaa alphasta omegaan

Vuoden 2015 odotetuimman levyn työstänyt ja itsensä Chekkoseksi ristinyt Cheek, oikealta nimeltään Jare Tiihonen, on urallaan vallannut niin stadionin kuin tuhansien suomalaisten sydämet. Naisista, rahasta ja seksistä räppäävä Tiihonen on palannut tauoltaan räjähdysmäisellä Blockfest-keikalla, jota seurasi vähintäänkin yhtä ilmiömäinen 16.10. julkaistu Alpha Omega -levy.

Alpha Omega, levyn nimikkokappale, on jopa aggressiivinen sekoitus Cheekin ura- ja lapsuusmuistoja sekä voimaannuttavaa itsekehua ja tsemppaavia sanoituksia. Jopa vaikeita asioita käsitellään kappaleissa hyvin luontevasti ja sanotaan asiat juuri niin kuin ne ovat.

Narsistisen hauskat Chekkonen ja Me ollaan ne ovat päähän juuttuvia bilekappaleita, joista paistavat suuruudenhullut tulevaisuudensuunnitelmat. ”Ollaan Saarisen luentojen esimerkkei / yläfemmaillaan presidenttei”, Cheek sanailee hänelle tyypillisellä arvonsa tuntevalla tavalla.

Provosoivaan sävyyn ki…

Median makupalat -luentosarja I: Tuukka Välimäki

Median makupaloja -luentosarjamme alkoi syyskuussa 2016, kun Aamulehden videotuottaja Tuukka Välimäki saapui Sammon keskuslukioon luennoimaan työstään. Hän esitteli luennon aikana monipuolisesti omaa taustaansa, työnsä hyviä sekä huonoja puolia ja näytti muutamia Aamulehdelle tekemiään videoita. Hän avasi todella hyvin sitä, mitä toimittajan ja etenkin videotuottajan työstä haaveilevalta vaaditaan, jotta unelma voi toteutua. Välimäki painotti luennon aikana myös paljon otsikon tärkeyttä ja aiheen mielenkiintoisuutta journalismissa. 
Henkilökohtaisesti pidin luennosta erittäin paljon. Välimäki oli valmistellut esitystään hyvin, joten itse luento eteni mukavasti. Kokonaisuus oli eheä ja vaikka asiaa tuli paljon, luentoa oli kevennetty hienosti videoiden avulla. Videoilla oli yhteys aiemmin puhuttuun asiaan ja ne havainnoillistivat hyvin. Välimäki toi luennossaan esille videotuottajan työn hyvät ja huonot puolet, joiden avulla hän loi realistisen kuvan työstä. Myöskään huumoria luennost…